Olen jo ehtinyt toipua siitä ufojutusta, joten päätin lähteä katsomaan, mitä Irjalle kuuluu.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hissi näytti olevan varattu. Värikäs valo oven pielessä ilmoitti hissin olevan neljännessä kerroksessa ja se nousi koko ajan lisää.

Yritin painella nappeja, mutta mitään ei tapahtunut. Kärsivällisyys ei ole parhaimpia puoliani, joten aloin katsella ympärilleni etsien toista reittiä alas. Hetken tutkiskelun jälkeen silmiini osui jokin monitasoinen ja kulmikas kivestä tehty rakennelma, joka vietti alaspäin. Parhaillaan rakennelmaa pitkin nousi ylös esiliinaan sonnustautunut nainen moppi kädessä.

Lähdin hyppelemään askelmia alaspäin. Niitä oli kai parisenkymmentä. Alhaalla katsoin taakseni ja tunnistin nämä samoiksi rappusiksi, joita pitkin olin juossut ylös ufoa karkuun. Kaikki näytti nyt niin erilaiselta.

Sitten aloin etsiskellä kahvilan ovea. Kun menin lähemmäksi, huomasin, että Novelli oli suljettu.

Olinko tullut turhaan alas? No en, voisinhan tutkia muita paikkoja. Lähdin Novellin ovelta vasemmalle ja olin törmätä oveen. Katsoin ylös ja näin jonkin kyltin. Kasvatin itseäni hiukan ja tirkistin avaimenreiästä sisään. Siitä ei näkynyt mitään, joten avasin oven ja talsin sisään.

Vasemmalla näkyi vihreitä muoviseiniä. Jokaisen seinän välissä oli ovi. Toisella puolella oli samanlaisia tiskejä kuin Irjan keittiössä.

Kopit kiinnostivat minua enemmän. Muutuin pienemmäksi ja ryömin oven ali koppiin. Suorastaan säikähdin! Edessäni oli suurena kohoava posliinikannu! Kurkistin sen laidan yli. Pohjalla oli tilkka vettä.

Kiersin läpi kaikki kopit. Jokaisessa oli samanlainen valkoinen posliinikannu. Ryömin takaisin ja lähdin ovesta ulos. Melkein törmäsin miehen jalkoihin. Hyppäsin hissiin ja huristin toiseen kerrokseen. Tästä on kerrottava Himmulle!