"Eikö olisikin mukavaa, jos täältä kirjastosta löytyisi kahvio? Sellainen kuin kahvila Novelli kaupunginkirjastossa," sanoin Himmulle tulomme jälkeisenä aamuna. " Mutta eihän sitä koskaan tiedä," vastasi Himmu. " Emme ole vielä tutkineet yläkertaa." Ja siitä saimme ajatuksen. Mukaan tarvittiin tietenkin suuret eväät, koska kahviota ei välttämättä olisi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lopulta, runsaiden valmistelujen jälkeen, lähdimme illan pimettyä yläkertaan. Olimme varast… tarkoitan lainanneet yövartijalta avaimet, koska Himmu ei mahtunut avaimenreiästä.

 

Avasimme ja suljimme ovia. Ja uusia ovia. Ja uusia ovia. Lopulta löytyi huone, joka olisi voinut olla kahvio. Hyvin pian meille kuitenkin selvisi, että se oli vain henkilökunnan taukohuone. No, parempi kuin ei mitään. Ja mikä onni: kaapista löytyi keksejä! Niitä syödessämme meille tuli mieleen, että tänne voisi yrittää saada kahvion.

 

Aikamme mietittyämme päätimme kysyä Marja-Kaisalta, kuka päättää kahvio asioista. Ennen taukohuoneesta lähtöämme laitoimme kuitenkin varmuuden vuoksi nimemme henkilökunnan kahvilistaan (10snt/kuppi).

 

Seuraavana aamuna saimme noukittua Marja-Kaisalta seuraavat tiedot: kahvioista päättää kirjastojen johtava porras, siellä, Seija Laitinen-Kuisma ja hänen puhelinnumeronsa on 0040 00560. Ryntäsimme kierreportaiden yläpäähän soittamaan, sillä Seijahan oli johtavassa portaassa.

 

Muutaman tuuttauksen jälkeen linjan toisesta päästä kuului ääni: "Seija Laitinen-Kuisma, kuinka voin palvella". Olimme totta kai hieman häkeltyneitä, mutta saimme kuitenkin selvitettyä asiamme. Vastaus tuli nopeasti: "Ei". Ja niin saimme tyytyä pelkkään nimeen taukohuoneen kahvilistassa. Ehkäpä keksimme lähipäivinä jotain uutta ja piristävää.