Tänään oli pelottava päivä. Harhailin kirjastossa sulkemisajan jälkeen – syksyllä kirjasto suljetaan vasta kahdeksalta, joten ehdin harhailla vain vähän ennen kuin uuvahdin. Se ei ole kovin mukavaa, sillä pidän uusien paikkojen tutkimisesta. Eksyin jollekin hyllylle kirjavaraston oven edessä. Suurennuin niin paljon, että ylsin ottamaan yhden kirjan. En katsonut kantta, vaan aloin lukea. Kun olin lukenut kirjaa jonkin verran, haukottelin. Alkoi olla uniaika.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Möyrin kirjavaraston avaimenreiästä sisään, mutta kömmin pian takaisin, sillä Himmu ei ollutkaan siellä nukkumassa. Vipelsin lukumadolle ja tutkailin ympäristöäni. Himmu nukkui pienenä myttynä eräässä nurkassa, ja köllähdin Himmun viekkuun.

Näin todella pelottavaa unta. Minua jahtasi joukko verenhimoisia lihansyöjäpullia. Juoksin karkuun, mutta onneksi pullien huomion kiinnitti lihapasteijalauma, joka löntysti juuri tien yli. Onneksi pullat eivät olleet kovin nälkäisiä, ja heräsin siihen, että viimeinen pulla röyhtäisi kuuluvasti.

Oikeasti röyhtäys oli puhelimen pirinää, kirjasto oli auennut nukkuessani. Kiirehdin äkkiä kirjavarastoon, mutta matkalla huomasin kirjan, jota olin lukenut edellisenä iltana. "Lihansyöjäpullien yö" oli kirjan nimi. Tökkäsin kirjaa hieman kauemmaksi ja möngersin sisään avaimenreiästä. Kipusin pehmoisen sanomalehtipinon päälle ja nukahdin uudestaan. Painajaiset ovat uuvuttavia. Nyt tiedän, ettei pidä ikinä mennä kauhukirjahyllyn lähelle, tai painajaiset tulevat taas.