Eräänä sateisena päivänä minä löhöilin kirjavarastossa, jossa oli dekkareita. Hurmilus oli syömässä omenapullia ja opettelemassa isänkieltä. Otin kaapista lilan dekkarin ja aukaisin sen sivulta 208.

− Aiiiii! huusi kirja.

Säikähdin ja kysyn:

– Kuka sinä olet?

− No dekkari, senkin vessapaperirullan pahvi.

− Ahaa, minä olen Himmu.

− Just, sanoi dekkari.

− Just? kysyin.

− No se tarkottaa justiinsa.

− Jaa, sanoin.

− Sano vaikka ok.

− Ok sanoin, aivan kuin olisin osannut.

− Mä voin opettaa sua tällasessa nykyajan kielessä.

− Ok, sanoin.

Hurmilus oli tullut oppitunnilta ja huuteli nimeäni:

− Himmu, missä olet ollut?

Minulla oli huppari ja violetti dekkari kainalossa.

− Mitä sä tuijotat? Mä meen ny opiskeleen. Näkyillään, sanoin.

Hurmilus jäi tuijottamaan perääni.

Moro!

T:Himmu