Eräänä sateisena päivänä minä löhöilin kirjavarastossa, jossa oli dekkareita. Hurmilus oli syömässä omenapullia ja opettelemassa isänkieltä. Otin kaapista lilan dekkarin ja aukaisin sen sivulta 208.
− Aiiiii! huusi kirja.
Säikähdin ja kysyn:
– Kuka sinä olet?
− No dekkari, senkin vessapaperirullan pahvi.
− Ahaa, minä olen Himmu.
− Just, sanoi dekkari.
− Just? kysyin.
− No se tarkottaa justiinsa.
− Jaa, sanoin.
− Sano vaikka ok.
− Ok sanoin, aivan kuin olisin osannut.
− Mä voin opettaa sua tällasessa nykyajan kielessä.
− Ok, sanoin.
Hurmilus oli tullut oppitunnilta ja huuteli nimeäni:
− Himmu, missä olet ollut?
Minulla oli huppari ja violetti dekkari kainalossa.
− Mitä sä tuijotat? Mä meen ny opiskeleen. Näkyillään, sanoin.
Hurmilus jäi tuijottamaan perääni.
Moro!
T:Himmu
Kommentit